Yhteenvetoa: arvosanaksi “ihan kiva 8,5″

11.2.2010

Tänään siis loppui leirin virallinen osuus ja jäljellä olisi vielä pari päivää Arabiemiraateissa. Tässä vaiheessa voisin kuitenkin tehdä yhteenvetoa tapahtumasta.

Tapahtuman idea oli tutustuttaa eri maista tulevia ihmisiä Arabiemiraatteihin, sekä arabikulttuuriin yleensä. Lisäksi tarjota paikallisille nuorille mahdollisuuden luoda kontakteja ympäri maailman. Näen että näissä tavoitteissa onnistuttiin hyvin, sillä ainakin oma käsitykseni arabialaisesta kulttuurista muuttui matkan aikana paljon. Uusia kavereitakin tuli paljon ympäri maailman, vaikka 12 päivää on melko lyhyt aika tutustua moneen ihmiseen.

Kokonaisjärjestelyille annan arvosanan “ihan kiva 8.5″. Informaatio ei kulkenut missään vaiheessa leiriä edes tyydyttävästi, mutta siihenkin tottui. Ei vaan pidä stressata liikoja. Leirin fasiliteetit olivat erinomaiset, WCt, suihkut, ilmastoitu partiokeskus toimivat hyvin. Ravintola Danielin kolmesti päivässä toimittama ruoka oli hyvää, mutta ruokalista olisi voinnut vaihdella pari kertaa tai edes päivällisen ja lounaan välillä.

Ohjelma oli erinomaista ja sitä oli paljon, kuten kuvista voi päätelläkkin. Leirillä emme sinänsä tehneet juuri mitään, maiden esittelyjä, sheikin tapaamista ja projektien esittelyitä lukuunottamatta. Monesti päivät kuitenkin venähtivät pitkikisi vierailuilla eripuolilla emiraatteja. Kokonaisuudesta kertoo (kuvieni lisäksi) ehkä se paljon sponsorimme Sheikki oli laittanut tapahtumaan rahaa. Melko luotettavalta taholta kuulin, että leirin kokonaisbudjetti oli noin 5 miljoonaa Dirhamia, eli noin miljoona euroa. Leiriläisiä ja staffia oli yhteensä noin 150henkeä, joten siitä voi jokainen laskea miten 7000e/nokka järjestää matkat + ohjelmaa. Vieläpä maassa missä hinnat ovat Suomea halvempia verotuksen pienuuden ansiosta.

ps. kuulin myös huhua että WOSMin Arabialueen johtaja oli tapaamisessa kysynyt Sheikiltä rahoitusta uuden toimitalon rakentamiseksi Arabialueen partiolaisille. Sheikki vastasi heti että hoitaa asian sen enempää kyselemättä summista tms.

Lapsukainen pulkkamäessä Mall of Emirates -ostoskeskuksen sisällä olevassa hiihtokeskuksessa.

Joillekkin metrolla matkustaminen oli uusi asia, toisille ei. Paikalliset ainakin holhosivat siihen malliin että ensikertalainenkaan ei voinnut eksyä :D

Hän esittelee Kanadasta hankittuja “Suomen kansalliskenkiä” koko porukalle kulttuuri-illassa.

Auringonlaskukuvat ovat kyllä hienoja.

Italian edustaja esittelee toogaansa.

Tarkkaavainen arabiyleisö kansallispuvuissaan.

Pöydät valmiina illalista varten, mutta missä tuolit?

Bahrain & Finland :P

Jokaiselle leiriläiselle jaettiin noin 5kg painoinen kristallivene, (puisen samettipehmuisteisen säilytyskotelon kanssa) “sertifikaattina” leirille osallistumisesta. Muutenkin lerin aikan on kertynyt romua kotiinvietäviksi ihan riittävästi. Kuvassa onnellinen veneenomistaja, tuleva merikapteeni Pär.

Omar noutamassa omaa kristallivenettään. Veneiden jakamisen jälkeen paikalliset jakoivat yli 45min omia mitaleitaan kääntämättä sanaakaan englanniksi. Siinä meinasi paikallisiltakin jo kärsivällisyys loppua. Enemmän tai vähemmän organisoitu loppuseremonia kesti muutenkin noin nelisen tuntia.

Sheikki vieraili leirissä, jota pyöritetään huhumyllyllä

10.2.2010

Eilen tapahtui vihdoin se, mitä paikalliset ovat säätäneet ja valmistelleet pitkään, Tohtori Sheikki Sultan ibn Muhammad al-Qasimi tuli vierailulle. Aamupäivä meni mukavasti lepäillessä ja aurinkoa ottaessa, mutta iltapäivällä olikin taas semmoista säätöä ja huhumyllyä että. Alueella pyöri leiriläisten ja leirin johdon lisäksi, pommikoiria, sheikin henkivartijoita, poliisin erikoisyksiköitä, pitopalvelun ihimisiä, yms. Mieleenpainuvia olivat erityisesti sheikin henkivartijat, jotka olivat pukeutuneet perinteisiin valkoisiin kaapuhin. Vaikuttivat kokonaisuudessaan pelottavammilta kuin tummiin pukuihin pukeutuneet länsimaiset kollegat, joita yleensä on tottunut näkemään.

Sheikin vierailu oli kokonaisuudessaan ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikka tapaamisemme jäikin melko lyhyeksi. Kuvia tapahtumasta ei ole, koska kuvaaminen kiellettiin Sheikin paikallaolon ajaksi.

Tämä leiri on taas hyvä osoitus siitä miten leiriä pyöritetään huhujen avulla. Leiriläisille ei kerrota mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä pitäisi olla mukana. Sitten ihmetellään, kun kaikki eivät olekaan ajallaan tai varustautuneet oikealla tavalla. Esimerkkinä paikallisesta menosta voisin kertoa tästä aamusta.

noin 5.30  Herään hetkeksi rukouskutsun kajahtaessa.

noin 06.00  Epämääräisiä muistikuvia, että joku olisi käynnyt herättelemässä. Tällöin ohjelman mukaan kuulusi herätä, mutta en tiedä kenenkään muualta tulleen noudattavan sitä. Paikalliset heräävät muutenkin rukoilemaan 05.30 niin heille se on helpompaa.

07.10  Herään siihen, että joku seisoo teltassani puhaltaen pilliin ja huutaen “wake up, wake up!”  ja kertoen, että on kiire aamupalalle. Onneksi korvillani olevat liikennemelun (lentokoneiden ja viereisen moottoritien äänet) peittävät tulpat blokkaavat suurimman osan tyypin aiheuttamasta äänestä. Jostain keksin kuitenkin kysyä herättäjältä kysymyksen “Why?” Tämä aiheuttaa lisää viheltämistä. Onneksi tyyppi poistuu teltasta ennen kuin nousen… On jäätävän kylmä (noin 12C) joten päätän lähteä aamupalle lämpimään.

07.20   Saavun aamupalalle ravintolaan ja huomaan että yli puolet porukasta puuttuu (aamupalaa tarjoillaan klo 06.30-7.30 ohjelman mukaan.) Aamupala pöydässä puheenaiheena on aamun ohjelmaan lähtö, jonka ohjelman mukaan pitäisi olla 08.30. Huhujen mukaan lähtö tapahtuu joko klo 08.00, 08.15, 08.30, 09.00 tai 09.30. Varustukseksi veikkaamme virallista partioasua, koska olemme menossa museoihin.

08.00  Valmiina lähdössä ohjelmaan parin kaverin kanssa, ensimmäisinä leiristä.

08.30  Huomaamme, että osa leiristä on nostamassa lippua. Alussa kerrottiin, että lipunnosto tapahtuu joka aamu tasan klo 07.45, mutta tätä “perinnettä” kesti tasan kaksi ekaa päivää.

09.00  Joku leirin ohjelmatiimistä tulee lähtöpaikalle, jossa vieläkin odottelemme ja kertoo, että museot aukeavatkin vasta klo 09.30, minkä takia lähdemme liikkeelle klo 09.30 tasan.

09.30  Lähdemme liikkeelle kohti museoita kerrankin “ajallaan”. Kun olemme päässeet liikkeelle niin turhaa vapaa-aikaa tai hengailua ei juurikaan ole.

Kuten WOSMin edustaja asian tiivisti ja miten itsekin olen havainnut, parhaiten pärjää, kun pysyy ryhmän enemmistön mukana eikä stressaa. Pakko vielä kehua paikallisia siitä, että ohjelma on ollut erittäin laadukasta ja runsasta. Rahalla saa ja kamelilla pääsee, vai miten se meni…

Henkivartijoita ja poliiseja saapumassa leirialueelle.

Leiriläisille tarjoillaan juomavettä 2dl annoksina, kertakäyttöpakkauksista. Jos jokainen noin 120 leiriläisestä juo keskimäärin 8 annosta päivässä, voi laskea paljon roskaa tulee. Pullojen täyttämiseen ei mahdollisuutta ole. Lisäksi juomana on paikallisia ja kansainvälisiä limuja yms. tölkkijuomia.

Jokaisella maalla oli oma osasto sheikkiä ja muita kutsuvieraita varten järjestetyillä messuilla. Tyypit kasasivat telttaa ja muita vermeitä monta päivää 2h messuja varten.

Teltan ilmastoiniin käytetyt jättikokoiset jäähdyttimet jouduttiin sammuttamaan kun esittelijöiden flyerit lensivät tuulettimien aiheuttamassa myrsykyssä.

Charles Keniasta tutustuu kasvien ihmeelliseen maailmaan aavikkomuseossa.

Minä silmät kiinni ja pojat Bahrainista.

Bjur Khalifa erottuu Dubain katukuvasta melko selvästi.

Minä ja muuta poppoota Bjur Khalifan edessä.

Hassan puhelimessa maailman kokonaispinta-alaltaan suurimman ostoskeskuksen Dubai Mallin jääkiekkokaukalon edessä.

Nokian Vertu myymälän edessä, halvimmat puhelimet irtoavat noin 13000 USD hintaan. Olisikohan mahdollisuutta maksaa kuukausierissä?

Pojat ihmettelevät jättimäistä akvaarioita Dubai Mallissa. Ostoskeskuksessa voi kävellä tunteja joutumatta samaan paikkaan uudestaan, ilman että menee sisälle yhteenkään kauppaan. Itselleni sain ostettua aurinkolasit ja t-paidan, vaikka tarjolla olisi ollut hivenen muutakin edullista. Noh, huomenna shoppaamaan lisää. :)

Road trip aavikolla

8.2.2010

Safarin lähtötunnelmissa. Leiriä varten oli tilattu noin 32kpl 8 paikkaisia maastureita joissa okaisessa vähintään V8 moottori. Luvassa oli noin 3h Offroad ajoa aavikolla. Luonnonystävät kiittävät… Kuvaajalle oli varattu hummer koska siinä oli suurempi kattoluukku kuin muissa autoissa :D jospa sitä ite sais kilkkeelle edes polkupyörän… ;)

Kuvaaja vauhdissa hummerinsa katolla Sarjahin moottoritiellä.

Automme numero 22 kuljettaja päästää ilmaa renkaista, jotta pito olisi parempi.

Rättipäät, minä ja Vasile.

Vasile kuvaamassa paikallisten rukoushetkeä aavikolla.

Autokolonnamme alkuosaa offroad-tunnelmissa. Oli ehkä mahtavin kokemus tähän mennessä. :D Vielä kun olisi itse päässyt ajamaan… Paikalliset kuulemma harrastavat aavikkolla ajelua melkein joka viikonloppu.

Paikallinen tähystämässä hiekkadyynillä.

Minä hiekkalaatikolla. Kuvauksesta innostuneena jäi kokokaan kokeilematta lumilautailua hiekalla. Kuvaussessio oli vielä kesken kun oli taas kauhea kiire eteenpäin.

Jotain hieman erilaista. :)

LTMK on haussa, hakemuksia otetaan vastaan.

Kotka saalistamassa metsästysnäytöksessä auringon laskiessa aavikolla.

Toinen kotka valmistautuu näytökseen.

Jeeppi tai muu vastaava ajoneuvo juuri ennen auringon laskua.

Kiireellä otetussa kuvassa meni tarkennus vähän pieleen, mutta toivottavasti tunnelma välittyy :D

Minä ja uljas kotkani.

Oh’ really? Tom from England playing Sherlock Holmes.

Paikallinen miestanssija illan esityksessä. Olimme keskellä aavikkoa olevassa keskuksessa jossa oli järjestetty hyvät tarjoilut paikallisia ruokia. Aikamme niitä syötyämme paljastui että päivällinen oli vasta tulossa :D Muutekin tarjoilut pelannut hyvin, eikä omaa rahaakaan ole tullut käytettyä kun ehkä 30E edestä, josta ainakin puolet lentokentällä. Noh, ehkä rahoista pääsee eroon Dubain ostarilla, joka on vissiin maailman suurimpia.. :)

“Aina ei tiedetä missä ollaan, mutta kokoajan ollaan menossa”

7.2.2010

Kivat pallopaidat

Onnellinen väiskin haltija noin 15s ajan, minkä jälkeen tuuli lennätti hatun pois :(

Voi sitä “jääkiekkoa” pelata vaikka ilman jäätä, luistimia tai kiekkoa. :)

Jeij, tunnelma hyvä! ;)

Paikalliset miehet laittavat kahvia turisteille.

Hassain Bahrainista ei ollut yhtä onnekas hevosten kanssa. :(

Ovi rannalle. Uimaan ei vielä olla päästy :(

Onko hommat hyppysissä? Aina ei tiedetä missä ollaan, mutta kokoajan ollaan menossa :D

Minä ja uljas Arabian ratsuni. Hevosen selässä tuli tunne että olisin itse Mannerheim, outoa… Nyt olen sitten todistettavasti ollut hevosen selässä. Kamelia voisi koittaa seuraavaksi.

Abu Dhabin aamuTV:n haastateltavana. Jouduin myös jonkun paikallisen sanomalehden toimittajan uhriksi.

Aavikkosoturit.

Arabiemiirikuntin lippu ja arabi :)

Bussikolonamme saapumassa määränpäähän Al Rahan rantaan Abu Dhabissa ja siirtyminen veneeseen.

Välipalaksi Donitseja, myyjäkin oli fiiliksissä päästessään kuvaan.

Pär ja Luka intilaisessa kaupassa.

ja minnekkäs sitä seuraavaksi…

Global Village oli mielenkiintoinen yhdistelmä huvipuistoa ja jättimäisiä osastoja eri maiden teemoilla. Osastoilta pystyi ostamaan kaikenlaista krääsää kohdemaahan liittyen. Senegalin osastolta löytyi täysin samoja turistiesineitä mitä maassa oikeasti myydään :D Ruotsalaisella osastolla ei taasen ollut mitään ruotsalaista… Suomi yllättäen puuttui kokonaan…

Viirejä Dubain Global Villagen kaduilla.

Pär naapurimaastamme (=Ruotsista) sentään pysyi hereillä melkein koko nelituntisen luennon ajan. Toisille edustajille uni maistui paremmin. Luennon aiheena oli menestymisen metodit ja luennoitsijana Dr. Peter Chee Malesian yliopistosta.

Sharjahin yliopiston kirjaston vaatimaton sisäänkäynti. ;)

Lipun nostamista aamulla.

Afrikkalaiset pojat leikkimässä vesitaideteoksella Sharjahin illassa.

Minä, Luka ja mielenkiintoinen kala akvaariossa.

Eräs Sharjahin museon käytävistä. Nopealla sykkeellä mentiin tämäkin museo läpi, tykkään siitä että ei jäädä liiaksi mummoilemaan yhteen paikkaan :)

Propagandaa ja projekteja

5.2.2010

Keltainen jälkiruoka on ulkonäöstään huolimatta maukasta. Kuvassa Luka Serbiasta.

Kohtaaminen 2009 sijoittui äänestyksessä Communications -aiheisten 10 ehdokkaan joukosta toiseksi parhaimmaksi projektiksi, häviten ansaitusti Romanialaisen Vasilen scoutface.com projektille. Kaveri on omalla rahalla, ajalla ja lähes yksin pistänyt pystyyn facebookin kaltaisen sivuston vain partiolaisille ja käyttäjiä on nyt noin 23 000 maailmanlaajuisesti. RESPECT! :) Toivottavasti Sheikiltä heltiäisi vähän rahaa projektille. Käykää katsomassa www.scoutface.com. Vasile kuvassa pokaalin kanssa. Maantaina pääsee sitten esittelemään Kohtaamista koko leirille. Voisin ehkä vähän valmistautua paremmin, mutta eihän powerpointtia sentään, eihän… ;)

Partiokeskuksen nenäliinakotelotkin on kullattuja, mutta onko kaikki kultaa mikä kiiltää?

Minä ja Ruotsalainen Pär ainoina pohjoismaalaisina tapahtumassa. Niin ja joku islantilainenkin taisi olla…

Intelligence -alaleiri leirin virallisissa paidoissa ja huiveissa “aamu tarkaskuksessa”. Muutenkin propagandamateriaalia on jaettu riittämiin urheilukassista kaulahuiviin.

Illalla oli taas luvassa outoja pelejä.

Omar Saudi-Arabiasta poseeraa kentän valojen loisteessa.

Kyllähän se ruoho kasvaa vaikka aavikolla jos tarpeeksi kastelee. Ruohoa ja puita kastellaankin täällä useasti päivässä. Sama porukka huolehtii myös vessojen siivuoksesta ja roskien keräilystä. Kätevää kun voi itse keskittyä vain leireilyn :)

Intilainen tyyppi leikittää porukkaa.

Paikallinen ravintola toimittaa murkinaa kolmesti päivässä. Ruoka hyvää, valinnan varaa on paljon js sitä on riittävästi. Tosin ruokalajit ovat aina samoja: riisiä ja kanaa kolmella eri tavalla laitettuna, kalaa, kebabbin tyyppisiä puikkoja, saalaatteija, ranuja, letun näköisiä leipiä, jälkkäreitä yms.

Olin ryhmästämme ainoa joka ei tarvinnut powerpointtia esitykseen. Valkotaululle sain muutaman asian tuherrettua. Olihan tähänkin settiin valmistauduttu taas niin hyvin = marraskuussa kirjotettu sivun tiivistelmä Kohtaamisesta ja nyt paperin kulmaa muutama sana mitä voisi kirjoittaa taululle :D

Ensimmäisiä fiiliksiä

3.2.2010

Allekirjoittanut asuntonsa edessä, toistaiseksi vielä valkoisena. Päässä Saudi-Arabian edustajan Omarin lahjoittama Shimag suojaamaan suomalaisen päätä. Pitänee antaa väiski vaihdossa ;) Niin ja silmiä suojaa jo Afrikan ja Pohjois-Amerikan nähneet seikkailijan lasit (™) :D

Big boys are playing.

Kansainvälinen jalkapallopeli. Itseltä ei peli sujunut (= juoksin päättömänä ympäri kenttää :) joten päätin tyytyä kuvaamaan. Koska Uudellamaalla tai Suomessa pääsee pelaamaan ainakin 15 eri kansalaisuuden kanssa samaan aikaan. Tänään kun kaikki ovat paikalla noin 95 eri maata on edustetttuina.

Toisten kielitaitoon tutustumista. Omista kielitaidoista olen päässyt hyödyntämään vasta englantia, myöhemmin pitää koittaa wolofia Senegalin edustajan kanssa :)

Allekirjoittaneen kengät aiheuttavat ihmetystä maailmanlaajuisesti. Halukkaita käyttäjiä olisi kengille monta. Tässä kenkää testaa Bright Ghanasta.

Keskuksen moskeija on tärkeä paikka paikallisille. Rukouskutsut rytmittävät päivää, niin ja yötä…

Allekirjoittanut viettää laatuaikaa :)

Partiokeskuksen “pääkatu”

Kengänjälki hiekassa

Telttakylä keskellä aavikkoa, partiolaisten keskuksessa. Taustalla näkyy pääsponsorin Sharjahin emiraatin sulttaanin Tohtori šeikki Sultan ibn Muhammad al-Qasimin palatsi.

Sharjahin partiokeskus