Roiske Reissaa

10.2.2010

Eilen tapahtui vihdoin se, mitä paikalliset ovat säätäneet ja valmistelleet pitkään, Tohtori Sheikki Sultan ibn Muhammad al-Qasimi tuli vierailulle. Aamupäivä meni mukavasti lepäillessä ja aurinkoa ottaessa, mutta iltapäivällä olikin taas semmoista säätöä ja huhumyllyä että. Alueella pyöri leiriläisten ja leirin johdon lisäksi, pommikoiria, sheikin henkivartijoita, poliisin erikoisyksiköitä, pitopalvelun ihimisiä, yms. Mieleenpainuvia olivat erityisesti sheikin henkivartijat, jotka olivat pukeutuneet perinteisiin valkoisiin kaapuhin. Vaikuttivat kokonaisuudessaan pelottavammilta kuin tummiin pukuihin pukeutuneet länsimaiset kollegat, joita yleensä on tottunut näkemään.

Sheikin vierailu oli kokonaisuudessaan ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikka tapaamisemme jäikin melko lyhyeksi. Kuvia tapahtumasta ei ole, koska kuvaaminen kiellettiin Sheikin paikallaolon ajaksi.

Tämä leiri on taas hyvä osoitus siitä miten leiriä pyöritetään huhujen avulla. Leiriläisille ei kerrota mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä pitäisi olla mukana. Sitten ihmetellään, kun kaikki eivät olekaan ajallaan tai varustautuneet oikealla tavalla. Esimerkkinä paikallisesta menosta voisin kertoa tästä aamusta.

noin 5.30  Herään hetkeksi rukouskutsun kajahtaessa.

noin 06.00  Epämääräisiä muistikuvia, että joku olisi käynnyt herättelemässä. Tällöin ohjelman mukaan kuulusi herätä, mutta en tiedä kenenkään muualta tulleen noudattavan sitä. Paikalliset heräävät muutenkin rukoilemaan 05.30 niin heille se on helpompaa.

07.10  Herään siihen, että joku seisoo teltassani puhaltaen pilliin ja huutaen “wake up, wake up!”  ja kertoen, että on kiire aamupalalle. Onneksi korvillani olevat liikennemelun (lentokoneiden ja viereisen moottoritien äänet) peittävät tulpat blokkaavat suurimman osan tyypin aiheuttamasta äänestä. Jostain keksin kuitenkin kysyä herättäjältä kysymyksen “Why?” Tämä aiheuttaa lisää viheltämistä. Onneksi tyyppi poistuu teltasta ennen kuin nousen… On jäätävän kylmä (noin 12C) joten päätän lähteä aamupalle lämpimään.

07.20   Saavun aamupalalle ravintolaan ja huomaan että yli puolet porukasta puuttuu (aamupalaa tarjoillaan klo 06.30-7.30 ohjelman mukaan.) Aamupala pöydässä puheenaiheena on aamun ohjelmaan lähtö, jonka ohjelman mukaan pitäisi olla 08.30. Huhujen mukaan lähtö tapahtuu joko klo 08.00, 08.15, 08.30, 09.00 tai 09.30. Varustukseksi veikkaamme virallista partioasua, koska olemme menossa museoihin.

08.00  Valmiina lähdössä ohjelmaan parin kaverin kanssa, ensimmäisinä leiristä.

08.30  Huomaamme, että osa leiristä on nostamassa lippua. Alussa kerrottiin, että lipunnosto tapahtuu joka aamu tasan klo 07.45, mutta tätä “perinnettä” kesti tasan kaksi ekaa päivää.

09.00  Joku leirin ohjelmatiimistä tulee lähtöpaikalle, jossa vieläkin odottelemme ja kertoo, että museot aukeavatkin vasta klo 09.30, minkä takia lähdemme liikkeelle klo 09.30 tasan.

09.30  Lähdemme liikkeelle kohti museoita kerrankin “ajallaan”. Kun olemme päässeet liikkeelle niin turhaa vapaa-aikaa tai hengailua ei juurikaan ole.

Kuten WOSMin edustaja asian tiivisti ja miten itsekin olen havainnut, parhaiten pärjää, kun pysyy ryhmän enemmistön mukana eikä stressaa. Pakko vielä kehua paikallisia siitä, että ohjelma on ollut erittäin laadukasta ja runsasta. Rahalla saa ja kamelilla pääsee, vai miten se meni…